Pohjanmaan jännittävä historia

Pohjanmaan maakunta on vaikuttanut Suomen historian kulkuun paljon enemmän, kuin usein tulee ajatelleeksikaan. Harva esimerkiksi varmaankaan muistaa koulun historian tunneilta, että Vaasa on myös toiminut Suomen pääkaupunkina. Tämä tapahtui juuri itsenäistymisen alettua, sisällissodan riehuessa eteläisessä Suomessa. Ruotsin läheisyys niin Vaasaan kuin Ouluunkin on luonnollisesti tuonut oman ulottuvuutensa Pohjanmaan historian kehitykseen, samoin kuin suuret satamat ja hyvät yhteydet muualle maailmaan. Pohjanmaalta on viety purjelaivojen aikakautena myös tuhansia laivalasteja tervaa muualle maailmaan.

Esihistoriallinen aika

Mutta Pohjanmaan mielenkiintoinen historia alkaa jo esihistorialliselta aikakaudelta, heti jääkauden aikaisen mannerjään väistyttyä. Esimerkiksi Kalajoelta on löytynyt arkeologisia merkkejä hyvin varhaisesta asutuksesta, joka voidaan ajoittaa kivikaudelle. Asutus laajeni Suomen alueelle etelästä käsin ja ensimmäiset vakinaisen asutuksen merkit on löydetty Porvoon seudulta. Pohjanmaa tarjosi kuitenkin kivikauden ihmiselle hyvät kalastus- ja metsästysalueet esimerkiksi monien jokiensa ansiosta – Joet olivat elintärkeitä kulkureittejä ennen kuin maanteitä oli rakennettu. Kun maanviljely vakiintui Suomen leveysasteille, tarjosivat Pohjanmaan alueet siihen otolliset mahdollisuudet, ja maanviljely on edelleenkin tärkeä elinkeino tällä seudulla.

Ruotsinkielinen asutus

Ruotsalaisväestöä alkoi muuttaa Suomen ja Pohjanmaan alueelle ajanjaksolla 1100 – 1200 jKr. Suomi kuului sen jälkeen monen vuosisadan ajan Ruotsin valtakuntaan, ja tälle pitkälle historialliselle jaksolle tiedetään sijoittuvan monta mielenkiintoista ja jännittävää tarinaa. Ruotsin vallan ajalta ovat myös peräisin useimmat Pohjanmaan kaupungit, kuten esimerkiksi Oulu, Vaasa ja Kokkola. Kaupunkien ja tieverkkojen syntyä voidaankin hyvällä syyllä pitää sellaisina asioina, jotka edistävät maan kehitystä ja mahdollistivat esimerkiksi luotettavan postilaitoksen syntymisen. Mutta valitettavasti Ruotsin vallan aikainen tiukka sääty-yhteiskunta, jossa aatelisto ja sotilaat velvoittivat pohjanmaalaisia talonpoikia esimerkiksi pitämään yllä sotilasleirejä, aiheuttivat myös katkeruutta, ja suoranaista väkivaltaakin.

Nuijasota

Ehkä tunnetuin esimerkki tällaisesta väkivallasta on niin sanottu Nuijasota, joka sai alkunsa Etelä-Pohjanmaan alueella vuonna 1596. Sen johtajana toimi paikallinen nimismies Jaakko Ilkka. Hänen vähälukuinen joukkonsa hävisi sodan ensimmäisen taistelun ns. Huovin eli kuninkaan joukkoja vastaan. Jaakko Ilkka vangittiin ja vietiin Turun Linnaan, mistä hän kuitenkin onnistui pakenemaan. Kaarle Herttua (tuleva Ruotsin kuningas) sai kuitenkin iskostettua Jaakko Ilkan joukkoihin hyökkäysmielialan, ja nämä päättivät lopulta ryhtyä täysimittaiseen sotaan kuninkaan joukkoja vastaan. Aseina heillä oli erilaisia keihäitä, työkaluja ja nuijia – tästä tulee nimitys nuijasota. Tykkejä ja muita tuliaseita oli vain vähän, ja lopulta Jaakko Ilkan joukkojen kapina kukistettiinkin vuoden 1597 aikana. Nuijasota ehti kuitenkin levitä Pohjanmaalta jo Savoon, Satakuntaan, Pirkanmaalle ja muuallekin Suomen alueelle.

Suomen sisällissota 1918

Vielä Nuijasotaakin hurjempi ajanjakso oli Suomen sisällissota, joka käytiin vuoden 1918 tammikuun ja toukokuun välisenä aikana. Sotatoimet alkoivat Etelä-Suomen suuremmissa kaupungeissa, kuten Tampereella, Porissa, Helsingissä, Turussa, Lahdessa ja Viipurissa. Alkuvaiheessa koko eteläisin Suomi oli punaisten hallinnassa, kun taas Pohjois-Suomi ja Pohjanmaa olivat valkoista aluetta. Erityisesti Vaasa oli sodan aikana tärkeässä asemassa, sillä Valkoisen Suomen senaatti siirtyi Tammikuussa sinne. Niin Vaasasta tuli käytännössä Suomen pääkaupunki. Lisäksi Saksassa koulutetut suomalaiset jääkärit nousivat maihin Vaasassa.

Lapuan Liike

Pohjanmaa oli siis koko sodan ajan ns. vakoisten aluetta, ja myös eräänlaisena sisällissodan jälkinäytöksenä ajateltavissa oleva Lapuan Liike toimi nimensä mukaisesti Pohjanmaalla. Lapuan liike vastusti kommunismia ja se suoritti myös erilaisia väkivallantekoja, kuten työväenlehtien painokoneiden tuhoamisia ja sosialistien johtajien niin sanottuja muilutuksia. Liikkeen toiminnan voi ajatella huipentuneen ns. suureen talonpoikaismarssiin, jossa noin 12000 liikkeen kannattajaa marssi Helsinkiin liikkeen voimannäyttönä. Kaikkien onneksi erimielisyydet saatiin kuitenkin sovittua neuvottelemalla silloin presidentin Lauri Relanderin ja pääministeri Pehr Svinhuvudin johdolla.